Arjanvaara sijaitsee Pohjois-Karjalaisessa vaaramaisemassa. Hienoa omistaa ihan ikioma vaara, josta katsellen maisemat ovat huikaisevan kauniit, minulle. Sieltä näen toisille vaaroille, kuten Kakkisen, Viiliin ja Selkolan vaaroille sekä kaiken kukkuraksi suuren naapurimme, Venäjän läntisille vaaroille Karjalaan. Voihan Venäjä sanon minä ja tähyilen kaukaisuuteen. Muistan kun olin pieni ja rajan takana roihusi liekit metsien kimpussa. Pystyyn kuolleet nokipuut näkyivät monia vuosia nykyiselle vaaralleni.
Niin. Tämä nykyinen Arjanvaara on syntymävaarani, tuolloin sitä nimitettiin omintakeisesti Huuhanmäeksi. Huuhan muotoutuu luultavasti sanasta huhta, jossa järeä havumetsä poltettiin kaskeamalla. Kaskeen sitten tehtiin viljelys, mistä sai ensimmäisinä vuosina hyvän sadon. Synnyin 50 luvun lopulla silloiseen savusaunaan, joka oli rakennettu tänne vaaran laelle, vaikka muut talousrakennukset sijoittuivat suunnilleen puoleen väliin vaaran rinnettä? Saunan sijainti on askarruttanut, mutta yksi syy lienee ollut silläkin, että vaaran päällä oli myös toimiva vesikaivo. Toisekseen, juuri viljelysten vuoksi, sauna oli tarpeen työmaan äärellä, että pääsi heti aherruksen jälkeen pesemään hien ja tuskan. Ainakin pintapuolisesti. Saunassa kun syntyivät myös monet sisaruksistani.
Päätin, pitkään haaveiltuani ostaa syntymävaarani Metsähallitukselta v. 2001. Maksoin kyllä itseni kipeäksi kivikosta ja jyrkästä rinteestä. Onnen tunne kuitenkin korventaa rinnassa. Täällä olin viettänyt varhaislapsuudestani 5 vuotta. Noihin vuosiin on jäänyt lähtemättömät muistot. Pyykinpesut äidin kanssa, marjastus ja kalastus. Kotieläimet ja villieläimet. Heinän teko ja savotointi. Viinan kirot ja luontaistalous. Ihana muisto mummostani, Leena Mariasta, kun hän kävellen laskeutui naapurista, Kakkisen vaaralta katsomaan tytärtään ja lapsenlapsiaan.
Olin poissa vaaraltani 35 vuotta, käyden vain kesälomillani, ohi kulkiessani. Lapsuuden rakennukset olivat perustuksia lukuun ottamatta tuhottu. Aloitin alusta 2001 rakennuttamalla uuden tien, puhdistamalla kaivot, hankkimalla sähköt, kunnostamalla metsäosuudet ja aloittamalla rakennustyöt. Ensimmäiset kaksi kesää olivatkin teltta- ja leirielämää. Elämä ruuanvalmistuksesta pyykinpesun kautta henkilökohtaiseen hygieniaan tapahtui taivasalla, leiritulilla. Wau! Vessa tuli heti ensimmäisenä rakennuksena ja sitten sauna. Arvaatkin, että sauna sijoittui tismalleen sille samalle paikalle, jossa olin päivänvalonikin nähnyt. Tästä lähtökohdasta, synnytän uutta, ammennan voimaa itselleni ja ympäristööni. Olen palannut juurilleni ja kysyn itseltäni; Kappusivai= kuinka voit?
Niin. Tämä nykyinen Arjanvaara on syntymävaarani, tuolloin sitä nimitettiin omintakeisesti Huuhanmäeksi. Huuhan muotoutuu luultavasti sanasta huhta, jossa järeä havumetsä poltettiin kaskeamalla. Kaskeen sitten tehtiin viljelys, mistä sai ensimmäisinä vuosina hyvän sadon. Synnyin 50 luvun lopulla silloiseen savusaunaan, joka oli rakennettu tänne vaaran laelle, vaikka muut talousrakennukset sijoittuivat suunnilleen puoleen väliin vaaran rinnettä? Saunan sijainti on askarruttanut, mutta yksi syy lienee ollut silläkin, että vaaran päällä oli myös toimiva vesikaivo. Toisekseen, juuri viljelysten vuoksi, sauna oli tarpeen työmaan äärellä, että pääsi heti aherruksen jälkeen pesemään hien ja tuskan. Ainakin pintapuolisesti. Saunassa kun syntyivät myös monet sisaruksistani.
Päätin, pitkään haaveiltuani ostaa syntymävaarani Metsähallitukselta v. 2001. Maksoin kyllä itseni kipeäksi kivikosta ja jyrkästä rinteestä. Onnen tunne kuitenkin korventaa rinnassa. Täällä olin viettänyt varhaislapsuudestani 5 vuotta. Noihin vuosiin on jäänyt lähtemättömät muistot. Pyykinpesut äidin kanssa, marjastus ja kalastus. Kotieläimet ja villieläimet. Heinän teko ja savotointi. Viinan kirot ja luontaistalous. Ihana muisto mummostani, Leena Mariasta, kun hän kävellen laskeutui naapurista, Kakkisen vaaralta katsomaan tytärtään ja lapsenlapsiaan.
Olin poissa vaaraltani 35 vuotta, käyden vain kesälomillani, ohi kulkiessani. Lapsuuden rakennukset olivat perustuksia lukuun ottamatta tuhottu. Aloitin alusta 2001 rakennuttamalla uuden tien, puhdistamalla kaivot, hankkimalla sähköt, kunnostamalla metsäosuudet ja aloittamalla rakennustyöt. Ensimmäiset kaksi kesää olivatkin teltta- ja leirielämää. Elämä ruuanvalmistuksesta pyykinpesun kautta henkilökohtaiseen hygieniaan tapahtui taivasalla, leiritulilla. Wau! Vessa tuli heti ensimmäisenä rakennuksena ja sitten sauna. Arvaatkin, että sauna sijoittui tismalleen sille samalle paikalle, jossa olin päivänvalonikin nähnyt. Tästä lähtökohdasta, synnytän uutta, ammennan voimaa itselleni ja ympäristööni. Olen palannut juurilleni ja kysyn itseltäni; Kappusivai= kuinka voit?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti